Leikkauksen jälkeen oli tietysti taukoa salilla käymisestä jo haavojenkin takia. Mutta sitten se tauko vaan venyi ja venyi. Kerran kävin toiminnallisella tunnilla ja osui sitten liian vähän tukea antavat liivit päälle suhteessa tunnin sisältöön, joten tissit kipeytyi. Puhumattakaan sitten lihaksista!
Sittemmin on keksinyt kaikenmaailman tekosyitä menemättä jättämiselle, kuten pihatyöt, väsymys jne. Siis vain TEKOSYITÄ! Olen huijannut itseäni sillä, että pienen pihapolun pätkän kiveäminen olisi kuntoilua. Joo, olisihan se, jos tekisi tehokkaasti koko polun kerralla, mutta ei jos tekee reilu puoli metriä kerrallaan.
Kuulostaako alakuloiselta vuodatukselta? No juuri sitä tämä on. Olo on varsin alakuloinen. Vaaka ja peilikuva kertovat että vatsamakkaran osalta ollaan samassa tilanteessa kuin tammikuussa.
Miksen osaa lähteä juoksulenkille tuonne ihan vieressä kulkevalle kuntopolulle?
Ehkä mun pitäis tehdä näin:
(Kuva WeHeartIt.com http://m.weheartit.com/entry/70265264 )
*huokaus*
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti