Eilen aamulla(27.5,) menin sairaalaan sisään seitsemäksi. Kahdeksalta sain ottaa esilääkkeet. Niitä olikin yllättävän monta, kahta sorttia kipulääkettä, rauhoittava lääke ja pahoinvointilääke. Rauhoittava lääke nukutti sitten jo tehokkaasti ja torjuin siihen saakka että kuljetusmies tuli viemään minua A-sairaalasta käytävää pitkin U-sairaalan leikkaussaliin. Leikkaava lääkäri ei ehtinyt aamupalaveristaan minua osastolle katsomaan, vaan tuli hissiaulassa vastaan ja hyppäsi samaan kyytiin.
Oli muuten komea italialainen mieslääkäri :)Leikkaussalin heräämöön päästyämme kirurgi piirteli mulle tissit ja rintakehän täyteen viivoja. Sitten matka varsinaiseen leikkaussaliin tapahtui hissillä, sillä leikkaus tehtiin lasten leikkiin salissa. Hoitaja matkalla varoitti ettei kannata ihmetellä jos kuuluu lasten itkua. Pari lasta siinä näinkin kun käytävällä odotin vuoroani.
Sitten ihan omin jaloin kävellen leikkauspöydälle. Laittoivat sydänvalvontalätkät ja verenpainemittarin kiinni ja sitten tulikin nukutuslääkäri paikalle. Laittoi kanyylin käteen ja antoi tujauksen nukutusainetta. Viimeinen mitä muistan on, kun anestesiahoitaja toi happimaskin naamalle. Seuraava muistikuva on heräämöstä reilu pari tuntia myöhemmin. Olo oli vain tokkurainen, toki kipuakin oli ja sain Oxanestia suoneen. Heräämössä taisin olla noin tunnin. Matkan tunnelissa taisin torkkua, mutta hissiin jälkeen olin sen verran tolkuissani että huomasin kuljettajan vievän minua väärälle osastolle :) oli kerrosta liian alhaalla.
Osastolla torkuin ajoittain, mutta sitten alkoi vaivata pahoinvointi. Se iski kun juuri kun aloin nukahtaa, hetken kuvotus ja sitten oksennus. Tätä kesti yllättävän pitkään. Olivat sitten antaneet jo maksimin yhdestä suonensisäisestä pahoinvointilääkkeestä eivätkä saaneet nukutuslääkäriä kiinni antamaan määräystä toisesta. Lopulta muistaakseni noin iltaseitsemältä sain tuhdin tujauksen vahvempaa pahoinvointilääkettä ja olo helpottui. Sain jopa banaanijugurtin iltapalaksi.
Yö meni aika lailla paikallaan ollessa, kun kauheasti ei uskaltanut liikkua, dreenit kiristi helposti. Olin kyllä illalla päässyt jo jaloittelemaan ja kunnolla vessaan. Olin itsekin yllättynyt miten hyvin nukuin sairaalapedissä. Varmaan osansa teki vielä nukutuksen rippeet, aiemmat kerran sairaalavuoteessa kun ovat olleet synnytysten jälkeen ilman mitään nukutushuuruja.
Aamulla lääkärinkierrolla haavani katsottiin ja todettiin että vuotoa on ollut odotettua vähemmän. Kukaan ei ollut tajunnut kertoa että omena-3 valmisteet olisi hyvä olla tauolla 2 viikkoa ennen leikkausta, sillä ne lisäävät vuotoriskiä. No minä en ollut leikkauksessa vuotanut normaalia enempää enkä sen jälkeenkään, joten dreenit määrättiin poistettavaksi ja kotiutumislupa tuli.
Aamupala tuli lääkäri kierron jälkeen, olihan puuro ja kahvi hyvää edellisen päivän paaston jälkeen, mutta kaiken sen pahoinvoinnin jälkeen en uskaltanut kauhean paljoa syödä. Sitten melko pian aamiaisen jälkeen tultiin tekemään sidosvaihtoa ja dreenien poistoa. Lähihoitajaopiskelija ja hänen ohjaajansa. Vasemmalta lähti dreeni melko kivuttomasti opiskelijan toimesta, mutta oikealla dreeni oli jumissa eikä hän sitten sitä uskaltanut kiskoa. Ohjaaja tuli sitten ja pyöräytti ja kiskoi pois, eikä tämä ollut niin kivuton kuin toinen puoli. Haaveille vaihdettiin puhtaat teipit ja dreeniaukoille vähän imevää sidosta. Sitten sain päälleni C-kupin liivit! Hakaset näissä on edessä, joten on helppo pukea. Isot sideharsotaitokset laitettiin vielä liiveihin, kun hiukan tihkuttaa teippien läpi. Koko sairasloma-aika täytyy pitää liivejä päivin öin. Eli liiviostoksille pitää lähteä aika pian, että on vaihtopari.
Kotihoito-ohjeet, resepti kahteen särkylääkkeeseen ja sairaslomalappu kouraan, niin ja kontrolliaika polille. 17.6. menen näyttäytymään leikanneelle lääkärille. Sairasloma kirjoitettiin 19.6. asti.
Ennen kotiinlähtöä pyysin nähdä vielä anestesiakaavakkeen, kun heräämössä olin kuulevinani, että mulla olisi paineet käyny matalalla, mutta ei siinä mitään hirmuromahdusta näkynyt. Samalla sain kaavakkeesta ylös täsmälliset määrät paljonko lähti massaa rinnoista: oikeasta lähti 403g ja vasemmasta 363g. Aika hurjaa.
Lounaan jälkeen tuli Jussi hakemaan kotiin. Apteekin kautta tietystikin. Kotona maistui uni sohvalla vielä iltapäivällä. Eiköhän tästä toipuminen lähde käyntiin.
Semmoinen maratonkertomus, kuvia koitan ottaa näistä myöhemmin.
